Lapsen ja nuoren urheilu – Milloin kannattaa pysähtyä miettimään?

Tämän kirjoituksen on tarkoitus toimia alustuksena tuleville kirjoituksille, joita julkaisemme OMT-fysioterapia Manukatin blogeissa. Jatkossa on tarkoitus käsitellä lyhyesti erilaisia tilanteita ja ajatuksia, joihin törmäämme käytännön työssä, kun kyseessä on liikuntaa harrastavia ja urheilevia lapsia ja nuoria.

Yleisesti ottaen fysioterapeutin juttusille päädytään tilanteessa, jossa lapsella/nuorella on jokin kiputila tai vaiva, joka haittaa merkittävästi harjoittelua tai estää sen kokonaan. Tyypillistä näille tilanteille on se, että vaiva on ilmennyt aikaisemminkin ja ollut mukana harjoittelussa välillä voimakkaammin ja välillä lievemmin. Oirealueet voivat olla samoja kuin aikuisella ja tuntemukset voivat olla samankaltaisia kuin aikuisella. Miten tilanne sitten eroaa aikuisen tai urheilevan lapsen ja nuoren kohdalla? Pitääkö urheilevan nuoren tilanne hoitaa samalla tavoin kuin aikuisella? Milloin kannattaa hakea lisätietoa ja uutta näkökulmaa terveydenhuollon osaajilta?

Kasvavan lapsen ja nuoren elimistö eroaa jo aikuistuneen elimistöstä monella tavoin. Elimistö muuttuu kasvun aikana lapsesta aikuiseksi ja tähän muutosvaiheeseen liittyy useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa suorituskykyyn ja sitä kautta tasoon, jolla kehoa voi turvallisesti kuormittaa. Fysioterapeutti hoitaa ennen kaikkea tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Tuki- ja liikuntaelimistöllä tarkoitetaan rakenteita, jotka osallistuvat ihmisen liikuttamiseen. Käytännössä puhumme silloin luista, lihaksista, nivelistä, hermoista, nivelsiteistä, lihaskalvoista ja muista kudosrakenteista, jotka ovat osana liikkuvaa elimistöä.

Lapsen ja nuoren kiputilat ajoittuvat tyypillisimmin ajanjaksoihin, joissa pituuskasvu nopeutuu kasvupyrähdyksen aikana harjoitusintensiteetin ollessa kohtuullisen voimakasta. Kasvupyrähdyksen aikana luisten rakenteiden pituus lisääntyy huomattavan nopeasti ja muut rakenteen mukautuvat hitaammin ajan kanssa. Tässä tilanteessa kasvavan urheilijan liikkeiden suoritustarkkuus ja fyysiset ominaisuudet esim. voiman ja nopeuden suhteen voivat heiketä hetkellisesti. Nämä muutokset voivat lisätä loukkaantumisherkkyyttä ja altistavat ylirasitustyyppisille vammoille. Kasvupyrähdykseen liittyen kuormitus lihasten ja tukirakenteiden kiinnittymispisteeseen muuttuu aiemmasta ja muuttunut kuormitus stressaa kiinnitysaluetta tavalla, johon elimistö ei ole vielä mukautunut. Tämä näkyy vastaanotolla siinä, että tavallisimmin kipua aiheuttavat oireistot kohdentuvat näihin alueisiin ja lapsilla ja nuorilla on tyypillisesti muutamia ylirasitusvaivoja, jotka selvästi toistuvat useammin.

Milloin sitten pitäisi aktivoitua ja ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon? Suurimmalla osalla tilanne onneksi rauhoittuu, kun huolehditaan riittävästä levosta. Kun harjoittelu ja palautuminen rytmittyy oikein, ei ylirasitustilaa kehity. Pahimmillaan harjoittelun jatkuminen oireista piittaamatta voi johtaa vakavampiin tilanteisiin esimerkkinä osteopatiat ja rasitusmurtumat. Jos kipuilu jatkuu harjoituksen keventämisestä huolimatta tai oireistoon liittyy leposärkyä, voi hoitoon hakeutumista pitää perusteltuna. Kipuja ja oireita voi olla monenlaisia ja niiden erittely ajoittain hankalaa. Harjoituskivulla tarkoitetaan yleensä ”tervettä kipua” lihaksistossa, joka häviää palautumisen toteutuessa kokonaisuudessaan. Jos lapsella tai nuorella alkaa esiintyä kipuilua, joka antaa aiheen epäillä sen olevan muuta kuin harjoituskipua, on järkevää tarkistaa tilanne.

Fysioterapeutin vastaanotolla selvitetään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa nuoren urheilijan oireen kehittymiseen. Tapaturmaiset loukkaantumiset ovat oma luku sinänsä ja niistä kuntoutuminen kuuluu fysioterapeutin osaamisalueisiin. Erilaiset toiminnalliset häiriöt voivat olla yhtenä osatekijänä ylikuormitusoireiston kehittymisessä. Esimerkkinä voisi olla alaraajan muuttunut linjautuminen, joka aiheuttaa alaraajanivelissä epäedullista kuormitusta ja painonjakaumaa. Näihin toiminnallisiin häiriöihin reagoiminen ja liikkeiden optimaalinen suorittaminen voi muuttaa kuormittumista niin, että paraneminen ja toipuminen sujuu mahdollisimman nopeasti. Tähän ajanjaksoon liittyen on todennäköistä, että lajiharjoitusten ja oheisharjoitteiden intensiteettiä on syytä tarkistaa kuntoutumisvaiheen ajaksi.

Urheilijan suorituskykyyn liittyy aina vaatimuksia ja odotuksia usealta eri taholta. Urheilija itse on asettanut tavoitteet omalle tekemiselle, minkä lisäksi tavoitteita on valmentajalla, vanhemmilla ja muulla sosiaalisella ympäristöllä. Hyvä keskustelu ja suunnittelu eri tahojen kesken on tärkeää, jotta tekemisen taso tukee näissä tilanteissa toipumista ja paluuta täysitehoiseen harjoitteluun. Ikävimmissä tapauksissa pituuskasvuun liittyvä suorituskyvyn hetkellinen muutos ja mahdolliset kipuoireet voivat johtaa tilanteeseen, jossa nuori urheilija lopettaa hyvän harrastuksen vaikka harjoittelun sopeuttamisella voitaisiin päästä uraa jatkamaan.  Parhaassa tapauksessa kuntouttavan tahon antama näkökulma voi antaa tukea muuhun harjoitteluun ja tuo lisää vaihtoehtoja harjoitusohjelmaa rakennettaessa.

Terveisin
Arto

Liity Manukatti-klubiin!

Manukatti-klubilaisena saan VIP-etuja ja tarjouksia sekä vinkkejä terveyteen ja liikuntaan liittyen suoraan sähköpostiini.

Minua kiinnostavat

Please leave this field empty.